tiistai 9. toukokuuta 2017

Poissaolevan Jeesuksen valta ja voima

"Tällaista emme ole ennen nähneet" (Markus 2:12), hämmästelivät ihmiset Jeesuksen valtaa antaa anteeksi syntejä ja he ylistivät Jumalaa. Tämä valta kuului yksin Jumalalle, kuten juutalaiset Jeesuksen aikaan tiesivät, ja Jeesus todisti saman vallan kuuluvan Ihmisen pojalle parantamalla halvaantuneen miehen. Hänen tekemänsä ihme todisti ei ainoastaan Jeesuksen jumalallisesta luonteesta, mutta vallasta ja voimasta, jota Hän olemuksessaan kantoi.



Nyt Jeesus on poissa. Hänen sovituskuolema, ylösnousemus ja taivaaseen asettuminen Jumalan oikealle puolelle herättävät kysymyksen: onko Jeesuksen valta enää läsnä samassa voimassa kuin hänen maanpäällisinä päivinään?

Vastaus tähän kuuluu Jeesuksen esittämässä vertauskuvassa sulhasesta ja häävieraista: "Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat" (Markus 2:20). Jeesuksen opetuslapset eivät paastonneet kuten Johanneksen ja fariseusten opetuslapset Jeesuksen aikana, vaikka paasto oli yksi kolmesta keskeisimmistä tavoista palvella Jumalaa Jeesuksen ajan juutalaisuudessa almujen annon ja rukouksen lisäksi. Miksi? Jeesuksen ruumiillinen läsnäolo ylitti kaikki käsillä olevat ja ajateltavat tarpeet etsiä Jumalaa. Hän antoi anteeksi syntejä, paransi, vapautti riivattuja ja ruokki nälkäisiä. Kuitenkin tulee päivä, jolloin tämä etuoikeus poistettaisiin opetuslapsilta. Silloin he paastoavat ja rukoilevat, kun sulhanen on poissa. Jeesuksen opetus rukouksesta ja paastosta näyttää viittaavan siihen, että seurakunnalla on lupaus hänen vallastaan ja voimastaan mikäli he rukoilevat ja paastoavat.


Rukoilematon kristillisyys on päivämme epidemia ja emme koe Jeesuksen valtaa ja voimaa keskellämme siten, että ihmiset tulevat keskellämme syntiseksi ja tuovat moninaiset tarpeensa Jumalalle tiettäväksi rukouksin. Seurakunta tarvitsee oppia enemmän kuin muistamaan Jeesuksen vertauskuvan merkityksen ulkoa – sinun ja minun tarvitsee elää rukouksesta ja paastosta, että Jeesuksen voima ja valta tulisi käsinkosketeltavan todelliseksi meidän keskellämme. Rukoileva kristillisyys on paljon hyödyllisempi ja voimallisempi tapa elää kuin elämä ilman rukousta.

3 kommenttia:

  1. siis Ulla Rautiainen tervehtii ja sanoo:

    Rukouksesta voisi sanoa: ei tulisi olla kuin monisanaisuuteen tukehtuva loitsu, jolla yritän kääntää Jumalan mieltä minun mieltäni toteuttamaan, vaan sielunsyvyyteni avaamista Jumalan kosketukselle niin että Hän voi kääntää minun mieltäni toteuttamaan Hänen tahtoaan.

    Vaan monestiko omat piintyneet tottumukset, uskomukset, muutoshaluttomuudet ja ”kyllä-minä-tiedän-mitä-Jumala-haluaa” - asenteet estävät tällaisen avautumisen?

    Ja sitten vain hoen monisanaista loitsua ihmetellen, miksei ihmettä tapahdu.

    VastaaPoista
  2. siis Ulla Rautiainen (edelleenkin seurakunnan kirjoilla olevana toiveikkaasti parempia aikoja odotellen) tervehtii:

    Esa, miksei blogisi etene? Lisää kirjoituksia. Kyllähän sulla sanottavaa olisi. Ettei hyvä alku jäisi yhden kirjoituksen blogiksi?

    Lukuhaluisille, ja niille jotka siellä vielä olemassaoloni muistaa tarjoan omaa blogiani luettavaksi (sillä vuoroin vieraissa käydään ja informaation- ja ideoidenkulun pitäisi hyvässä seurakunnassa olla monisuuntaista, ei vain johtajistolta alaspäin, vaan ulkopuolelle heittäytyneiltäkin sisäänpäin).
    Tässä osoitteessa siis rutkasti tekstejä, jos kiinnostaa pääni sisäiseen järkeilyyn (jossa ajoittain koen, jos uskallan niin sanoa jopa jumalallista kipinää leimahtelevan, ja jonka kirjoittamisen koen saatuna kutsumustyönäni, jos en pahasti ole erehtynyt) kirjallisessa muodossa tutustua, olkaatte siis hyvät, osoitetta saa ja toivotaan jaettaman eteenpäin kaikissa mahdollisissa yhteyksissä:

    http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. ...jatkoa:
    blogiini pääsee myös alussa olevaa miss equna kohtaa klikkaamalla.

    Tämä on nyt vähän sellainen kokeilu, onko minunlaiselleni oikeasti mahdollisuutta ja tilaa seurakunnassa, jos sinne takaisin ihan fyysisestikin palaisi, vai sivuutetaanko ajatukseni ja annettavani merkityksettömänä ja vähänkiinnostavana tai ehkä jopa paheksuttavana. JOS vielä palaan seurakuntaan, en palaa sinne vaikenemaan vaan vaikuttamaan. Tämä siis testaa, onko vastaanotto haluja siellä räväkästi mielipiteitään ilmaisevalle naiselle.

    VastaaPoista