tiistai 9. toukokuuta 2017

Poissaolevan Jeesuksen valta ja voima

"Tällaista emme ole ennen nähneet" (Markus 2:12), hämmästelivät ihmiset Jeesuksen valtaa antaa anteeksi syntejä ja he ylistivät Jumalaa. Tämä valta kuului yksin Jumalalle, kuten juutalaiset Jeesuksen aikaan tiesivät, ja Jeesus todisti saman vallan kuuluvan Ihmisen pojalle parantamalla halvaantuneen miehen. Hänen tekemänsä ihme todisti ei ainoastaan Jeesuksen jumalallisesta luonteesta, mutta vallasta ja voimasta, jota Hän olemuksessaan kantoi.



Nyt Jeesus on poissa. Hänen sovituskuolema, ylösnousemus ja taivaaseen asettuminen Jumalan oikealle puolelle herättävät kysymyksen: onko Jeesuksen valta enää läsnä samassa voimassa kuin hänen maanpäällisinä päivinään?

Vastaus tähän kuuluu Jeesuksen esittämässä vertauskuvassa sulhasesta ja häävieraista: "Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat" (Markus 2:20). Jeesuksen opetuslapset eivät paastonneet kuten Johanneksen ja fariseusten opetuslapset Jeesuksen aikana, vaikka paasto oli yksi kolmesta keskeisimmistä tavoista palvella Jumalaa Jeesuksen ajan juutalaisuudessa almujen annon ja rukouksen lisäksi. Miksi? Jeesuksen ruumiillinen läsnäolo ylitti kaikki käsillä olevat ja ajateltavat tarpeet etsiä Jumalaa. Hän antoi anteeksi syntejä, paransi, vapautti riivattuja ja ruokki nälkäisiä. Kuitenkin tulee päivä, jolloin tämä etuoikeus poistettaisiin opetuslapsilta. Silloin he paastoavat ja rukoilevat, kun sulhanen on poissa. Jeesuksen opetus rukouksesta ja paastosta näyttää viittaavan siihen, että seurakunnalla on lupaus hänen vallastaan ja voimastaan mikäli he rukoilevat ja paastoavat.


Rukoilematon kristillisyys on päivämme epidemia ja emme koe Jeesuksen valtaa ja voimaa keskellämme siten, että ihmiset tulevat keskellämme syntiseksi ja tuovat moninaiset tarpeensa Jumalalle tiettäväksi rukouksin. Seurakunta tarvitsee oppia enemmän kuin muistamaan Jeesuksen vertauskuvan merkityksen ulkoa – sinun ja minun tarvitsee elää rukouksesta ja paastosta, että Jeesuksen voima ja valta tulisi käsinkosketeltavan todelliseksi meidän keskellämme. Rukoileva kristillisyys on paljon hyödyllisempi ja voimallisempi tapa elää kuin elämä ilman rukousta.